Hong Kong here we come

No niin, nyt alkoi tapahtua, eli tässähän tuleekin jo taas kiire, kun kohta pitäisi olla jo kentällä ja koneessa kohti Hong Kongia elikäs Honkkaria. On se hienoa päästä uuteen paikkaan. Voi kunpa jäisi aikaa poiketa ”maissa”. Tekisi niin mieli nähdä tämä tarunhohtoinen moderni paikka, jos itä ja länsi kohtaavat. Ja jos hyvä tuuri käy, niin voisin ehtiä viereiseen Macauhun, joka on kuuluisa esimerkiksi kasinoistaan.

Olen nähnyt Macausta kuvia ja se näyttää hyvinkin mahtavalta paikalta. Sehän on kai kuulunut joskus aiemmin Portugalille ja siksi siellä näyttää aivan erilaiselta kuin itse Hong Kongissa. Ja Honkkarissa kuulemma sitten näyttää taas erilaiselle kun tuolla niin sanotussa Manner-Kiinassa. Mukavaa kun on vaihtelua. Mutta tosiaan kun näin kuvia sieltä Macausta niin tuli ihan mieleen joku eurooppalainen kaupunki erikoisilla itämaisilla vaikutteilla. Siellä oli jalkakäytävilläkin sellaisia kivikuvioita, joita olen nähnyt vain Riossa ja Lissabonissa. Aika kiinnostava juttu!

Mutta nyt tuleekin jo kiire, joten eipäs tällä kertaa enempää. Katsellaan ensi kerralla missä kirjoitellaan ja mitä. Hei taas!…

Epätietoisuudessa

Kotona Suomessa kökötetään yhä ja edelleen, kun ei ole tullut vieläkään tietoa seuraavasta työvuorosta. Ei ole oikein tietoa että minne siis seuraavaksi lähtee tämä lentoemo. Monestihan on vielä niin, että tulee lennettyä jonnekin hienoon paikkaan, mutta eihän sinne sitten ehdi mitenkään jäädä kun lähdetään melkein samoin tein takaisin tai jonnekin kolmanteen paikkaan.

Rankkaa duunia. Ja ne ainaiset nousut ja laskut, eihän niistä kroppa hirväesti tykkää. Ja silti pitää olla edustava, ja jos vähäksikin aikaa lakkaat hymyilemästä, niin heti ajatellaan, että tuopa se nyt on kurttunaama, eikö täällä parempaa palvelua saa ja sitä rataa. Hermo menee sellaiseen. Mutta nyt siis kotona puuhaillaan ja odotellaan että puhein soi, tämä nyt on vähän tällainen poikkeustilanne tuon työnantajan sähläilyjen takia. En voi mennä yksityiskohtiin, koska se ei olisi sopivaa eikä ehkä laillistakaan.

Mutta tälläistä tämä nyt sitten on tämä lentoemon elämä. Odotellaan ja odotellaan. Ja sitten kun lähdetään, niin sitten todellakin lähdetään ja lennellään tuolla taivaalla 10 kilometrin korkeudessa. On se hienoa. Kaipaan jo töihin.