Epätietoisuudessa

Kotona Suomessa kökötetään yhä ja edelleen, kun ei ole tullut vieläkään tietoa seuraavasta työvuorosta. Ei ole oikein tietoa että minne siis seuraavaksi lähtee tämä lentoemo. Monestihan on vielä niin, että tulee lennettyä jonnekin hienoon paikkaan, mutta eihän sinne sitten ehdi mitenkään jäädä kun lähdetään melkein samoin tein takaisin tai jonnekin kolmanteen paikkaan.

Rankkaa duunia. Ja ne ainaiset nousut ja laskut, eihän niistä kroppa hirväesti tykkää. Ja silti pitää olla edustava, ja jos vähäksikin aikaa lakkaat hymyilemästä, niin heti ajatellaan, että tuopa se nyt on kurttunaama, eikö täällä parempaa palvelua saa ja sitä rataa. Hermo menee sellaiseen. Mutta nyt siis kotona puuhaillaan ja odotellaan että puhein soi, tämä nyt on vähän tällainen poikkeustilanne tuon työnantajan sähläilyjen takia. En voi mennä yksityiskohtiin, koska se ei olisi sopivaa eikä ehkä laillistakaan.

Mutta tälläistä tämä nyt sitten on tämä lentoemon elämä. Odotellaan ja odotellaan. Ja sitten kun lähdetään, niin sitten todellakin lähdetään ja lennellään tuolla taivaalla 10 kilometrin korkeudessa. On se hienoa. Kaipaan jo töihin.

Antero Korhonen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *